Tsekin
suurin musiikkifestivaali pidetään maan kolmanneksi suurimmassa
kaupungissa. Lähellä Puolan rajaa sijaitseva Ostrava on aika
ankeassa maineessa oleva teollisuuskaupunki, minkä festivaalin
järjestäjät ovat kääntäneet edukseen pitämällä festivaalin
lopetetun tehtaan ympärillä. Laajalla festivaalialueella oli 14
esiintymispaikkaa; neljän ison lavan lisäksi muun muassa runo-, keskustelu- ja
lastenlavat, elokuvateatteri ja useita näyttelyrakennuksia.
Festivaaleilla saattoi bongata teatteriesityksiä ja Andy Warholin
Marilyneitä. Alueella oli kiertokäyntejä tehdasrakennuksiin
ja kaivoksiin. Festivaalin viimeisenä päivänä yli 65-vuotiaat
pääsivät paikalle ilmaiseksi.
Ympäristön
takia tunnelma on ainutlaatuinen. Missä muualla yhtyeet esiintyvät
metallinsulattamon vieressä tai yleisö voi syödä ruokaa keskellä
tehdasaluetta?
Yleisöä
festivaali veti reilut neljäkymmentätuhatta ja esiintyjiä oli
toistasataa. Paikallisten esiintyjien lisäksi mukana oli kymmeniä
ulkomaisia nimiä. Colours of Ostrava on Keski-Euroopan
suurimpia festivaaleja.
Kävelimme
festivaaleille Ostravan kuuluisan Stodolní-baarikadun läpi. Sen
varrella oli kebabkioskeja ja juottoloita vieri vieressä. Itse
festivaaleilla tukevasti humalaisia ei liiemmin näkynyt, vaikka
”tsekkien leipä” eli olut maksoi vain reilun euron. Täällähän
ei tunneta 'anniskelualueen' käsitettä, vaan juomien kanssa voi
vaeltaa minne haluaa ja oluen lisäksi tarjolla oli viiniä ja
väkevämpiäkin. Festivaalin portilla käteen työnnettiin kartta,
ja vasta vähän ajan kuluttua tajusin, että kyseessä oli alueen
olutkartta – itse festivaaliohjelmaa piti sitten vähän metsästää.
First things first.
Tsekkiläisestä
musiikista sanottakoon se, ettei se auennut tälläkään kertaa
vaikka paikalla olivat maan eppunormaalit ja popedat. Muusikot ovat
taitavia, mutta heidän käsityksensä popista tai rokista painottuu
jazzahtavaan progemeininkiin, jonka päälle karheakurkkuiset
mieslaulajat vetävät joskus niin paljon sanoja, etteivät nuotit ja
tavut tahdo riittää. Saksofoni ja syntetisaattori ovat tyypillisiä
instrumentteja siinä kun muualla maailmassa suositaan kitaroita ja
mutkattomampaa lähestymistapaa. Pink Floyd, Frank Zappa ja Velvet
Underground ovat edelleen kovia nimiä ja suosittua on myös
tsekkiläinen country-musiikki, jolle on oma radiokanavakin. Eipä
tule nyt mieleen ”Prahan kultakurkku” Karel Gottin lisäksi
ketään artistia, joka olisi menestynyt Tsekin (tai Slovakian)
rajojen ulkopuolella.
Ulkomaisiin
pääesiintyjiin kuuluivat tänä vuonna Robert Plant sekä
ranskalainen Zaz. Ranskalaislaulajattaren pirteä chanson-foxtrot
valloitti perjantaina päälavan jättiyleisön. Zaz puhui
lunttilapuista moneen otteeseen tsekkiä ja sai valtavat
suosionosoitukset. Lauantaina Led Zeppelin -laulaja Plant vetosi
iäkkäämpään yleisöön, joka ei pitänyt yhtä kovaa ääntä.
Plantin setti koostui uuden, vielä julkaisemattoman soololevyn
kappaleista ja Zeppelin-klassikoista. 65-vuotiaan laulajan ääni kuulosti edelleen parikymppiseltä. Uudet biisit kuulostivat ihan
hyviltä voimakkaine rytmeineen, ja muutamat Black Dogin
kaltaiset klassikot oli sovitettu lähes tunnistamattomiksi.
Zeppelin-biiseistä parhaiten toimivat akustiset kappaleet, kuten
Babe, I'm Gonna Leave You tai Going to California,
jotka iso bändi soitti hienosti.
Colours
of Ostrava järjestetään heinäkuun toisena tai kolmantena
viikonloppuna. Ympäristö on niin ainutlaatuinen, että sitä
kierrellessä ja ihmetellessä menee tuntikausia. Suurten lavojen
tuntumassa oli istumakatsomoita ja päälavan sivulla oli
tusinoittain tuoleja ja pöytiä. Yleisö oli rauhallista, mukana oli
paljon lapsia ja ruokaa ja juomaa oli tarjolla sadoissa pisteissä.
Poliisia työllisti uutisten mukaan muutama kadonnut lompakko. Sääkin suosi festivaaleja ja paikat pysyivät erittäin siisteinä.
Kerran juotavaa piti jonottaa ehkä kymmenen minuuttia, mutta muuten
kaikki sujui jouhevasti. Ja jos festivaaliväsymys iski, aina saattoi
vaikka istahtaa katsomaan leffaa sisätiloissa olevaan
elokuvateatteriin. Suosittelemme.