Alejandro Amenábarin ohjaama Agora on tärkeä elokuva. Se kertoo kristinuskon noususta vuoden 391 Egyptin Alexandriassa - ja mitä siitä seurasi.
Olen joutunut omien tutkimusmatkojeni takia törmäämään jatkuvasti siihen, mitä kristinuskon nousu Rooman valtakunnanuskonnoksi merkitsi. Ateenassa suljettiin Platonin akatemia, Roomassa Colosseumin spektaakkelit lopetettiin ja jopa olympialaiset lakkautettiin "pakanallisina". Muiden uskontojen vaino aloitettiin välittömästi ja niiden temppelit tuhottiin - samalla pesuveden mukana meni suuri osa maapallon siihenastista kulttuuriperintöä. Alexandriassa tuhottiin lopullisesti kuuluisa, aikoinaan maailman suurin kirjasto. Suvaitsevaisuuden puute ja ahdasmielisyys tulivat vallalle.
Agora on elokuva tästä tragediasta. Sen päähenkilö on Hypatia-niminen naisfilosofi, joka pitää koulua kirjaston alueella ja tutkii maapallon ja auringon kiertoratoja. Hän on myös ateisti. Hypatian palvelija kääntyy kristityksi ja nousee merkittävään asemaan. Lopulta kristityt kivittävät Hypatian, joka ei suostu kääntymään heidän uskontoonsa.
Kristinuskon mustassa historiassa on riittämiin aineksia tällaisista rikoksista, joista täytyy kertoa. Mielestäni niistä pitäisi tehdä jonkin Schindlerin listan tapaisia, tunteita herättäviä elokuvia. (Schindlerin listakin on eräällä tavalla uskonnollisen suvaitsemattomuuden muistomerkki). Näillä ehkä joudutettaisiin uskonnollisen taikauskon häviämistä maailmassa ja tehtäisiin ihmiskunnalle palvelus. Tieto on uskon vihollinen.
1 kommentti:
Tuota... jos historia oikeasti kiinnostaa, kannattaa ottaa selvää siitä, mitä tuolloin oikeasti tapahtui. Aikakauden todellinen historia on nimittäin monta kertaa elokuvassa esitettyä verisempää ja mielenkiintoisempaa eikä missään tapauksessa noin mustavalkoista.
Hypatia oli uusplatonisti eikä ateisti, eikä varsinaisesti keksinyt mitään uutta tähtitieteen saralla. Aleksandrian kirjasto oli tuhoutunut paljon aikaisemmin kokonaan (nähtävästi useassa eri taistelussa ja onnettomuudessa, koska historioitsijat eivät pääse sen syistä yksimielisyyteen) Elokuvassa esiintynyt kristityksi kääntynyt nuorukainen oli Hypatian orja eikä palvelija. Historiallinen Hypatia murhattiin, koska hän oli sotkeutunut paikalliseen poliittiseen valtataisteluun kahden kristityn johtajan välillä. Näkemys Hypatiasta uskonvainon uhrina syntyi vuosisatoja myohemmin - aikakauden lähteissä sitä eivät maininneet sen enempää pakanat kuin kristitytkään.
Historianopiskelijana minulle historialliset elokuvat ovat kiusallisia, koska niissä tarinalle uhrataan niin paljon sitä, mikä tekee historiasta oikeasti hienoa. Vastaavasti moni maallikko nielee fiktion tarjoaman historian pureksimatta. Vaikeahan tietenkin katsojien olisi samaistua aitoihin historiallisiin henkiloihin, koska heidän ajatusmaailmansa tekisi heistä sopimattomia nykyajan sankareiksi. Esimerkiksi historiallinen Orestes kidututti kuoliaaksi itseään kivellä heittäneen munkin. Aivan normaalia tuon ajan Roomassa, mutta olisi voinut ihmetyttää nykykatsojia...
Anonyymi historianopiskelija
Lähetä kommentti