Anatoli Gordijenko: Kuoleman divisioona (2007)

Tästä dokumenttiromaanista on otettu Suomessa ainakin seitsemän painosta, mutta Venäjällä sitä painettiin aluksi vain tuhat kappaletta. Tämä kertoo jotain Talvisodan kiinnostuksesta rajan kummallakin puolella. Sodanhan piti olla riemumarssi Helsinkiin vapauttamaan Suomen proletariaatti sortajan kahleista, mutta marssi juuttui pian suomalaisten puolustusasemiin. Sodan jälkeen sitä pidettiin mitättömänä rajakahakkana eikä siitä ollut lupa puhua. Kuoleman divisioona on harvinainen kuvaus venäläisistä eräässä Lemetin yhdeksästä motista.

Kirja on puettu politrukki N. I. Klimovin päiväkirjojen muotoon. Alussa ollaan lähdössä iloisesti vapauttamaan suomalaisia työläisiä, mutta pian juututaan mottiin, jossa vaivaavat jopa 50 asteen pakkaset, nälänhätä ja ainainen kuolema. Propagandaa vaihdetaan puolin ja toisin, mutta politrukin harmiksi Suomen työläiset eivät loikkaakaan sankoin joukoin vapauttajiensa puolelle. Lisäksi "valkosuomalaiset" taistelevat epäreilusti, kun he eivät hyökkää edestä vaan sivuilta ja takaakin! Nahkavöistä keitetään keittoa, kun omien pudottamat harvat täydennykset menevät pääasiassa suomalaisten puolelle. Apua pyydetään, mutta sitä ei tule, kuten ei lupaa murtautua läpi. Kunpa vain toveri Stalin tietäisi, miten kurjasti ovat asiat! Komentajat ovat nuoria ja kokemattomia, kun Suuri Johtaja oli paria vuotta aikaisemmin likvidoinut lähes koko armeijan johdon.

Kirjan 320 sivusta viimeiset parisataa kuvaavat tätä turruttavaa taistelua kuolemaa vastaan. Tietty turruttavuus tarttuu myös lukijaan, kun päivät seuraavat toisiaan samanlaisina. Alussa politrukki jaksaa suoltaa propagandaa, mutta huomaa pian kyynistyvänsä Aatteeseen satojen ruumiiden ja todellisen inhorealismin ympäröimänä.

Kahden kuukauden piirityksen jälkeen tulee lupa murtautua läpi. 15 000 divisioonan sotilaasta vain tuhat pelastui. Kalusto jäi suomalaisille. Komentaja teloitettiin.

Kirjan lopussa on pari salaiseksi merkittyä neuvostodokumenttia, joista toisen mukaan suomalaiset syyllistyivät sotarikoksiin piirityksen päätyttyä. Nämä dokumentit ovat suomalaiset tutkijat kyseenalaistaneet. Haavoittuneita olisi ammuttu päähän ja muun muassa eräs naissotilas olisi riisuttu ja hänen jalkoväliinsä olisi tungettu kranaatti.