Olen koettanut välttää tätä myyntimenestystä - en sen aiheen, vaan kirjoittajan takia. Olin joskus vuosia sitten tämän kanssa tekemisissä lyhyen ajan, eikä hän tehnyt vaikutusta. Hän oli myös selvästi juovuksissa.
Olisin silti halunnut pitää tästä kirjasta - sen aiheen takia. Olisin halunut, että se olisi muuttanut suhteeni alkoholiin, kuten takakannessa "varoitetaan". Mutta ei. Kirja alkaa suhteellisen vetävästi. Entinen viinisnobi, nykyinen lääkäri-perheenisä-kirjoittaja huomaa juovansa liikaa (tai ainakin vaimo sanoo niin) - jopa kuusi isoa olutta päivässä, ja päättää olla vuoden juomatta. Katastrofi koittaa, kun hän lipsahtaa juomaan pari olutta.
Sekava rakenne vuorottelee päiväkirjan ja faktatiedon välillä. Kun raittiuspäiviä tulee tarpeeksi, kirjoittaja syyllistyy uskoontulleiden perisyntiin, eli alkaa saarnata siitä, miten alkoholi (kirjoittajalle etanoli) on kaiken pahan alku ja juuri. Omasta totuudesta tulee yleispätevä totuus. Loppuosa kirjasta on tätä tiukkapipoista ja yksisilmäistä saarnaa niin, että viimeiset 50 sivua ovat jo kiusallista ja ikävää luettavaa. Seppäsen sanoma on, että viina on myrkkyä eikä kenenkään pitäisi juoda sitä. Tätä toistetaan loputtomiin. Samalla moralisoidaan sillä, miten vaikkapa suomalainen kirjallisuus perustuu viinalle, miten Suomen valtio rahastaa tällä myrkyllä ja miten alkoholista on tehty rituaali, joka kuuluu niin moneen (huonoon) asiaan teinien aikuistumisriiteistä eri juhlatilanteisiin. Alkoholi kuuluu tosiaan liian moneen sosiaaliseen tilanteeseen, mutta kirjoittajan metodi demonisoida ei edistä asiaa lainkaan. Toisaalta kirja on ollut myyntimenestys, ja ehkäpä moni tarvitsee tällaista tapaa "kääntää luutuneet asiat nurin" (takakannen tekstistä). Kuulin kerran vitsin siitä, miten juoppona tunnettu rocktähti alkoi kolmen päivän raittiuden jälkeen saarnata siitä, miten mahtavaa oli olla selvin päin. Tämä on pitkitetty versio aiheesta.
4 kommenttia:
Olen aivan samaa mieltä. Kirja on lähinnä fanaattisen yksisilmäistä raittiuspaasaamista juuri uskoon tulleen käännynnäisen varmuudella.
Tosiasioista Seppänen vähät välittää: valtiovalta muka "kannustaa" Suomessa juomiseen, vaikka oikeasti alkoholin hinta on meillä koko ajan ollut maailman korkeimmalla tasolla, ja kaikenlainen alkoholiin liittyvä kontrolli (=holhous) suurempaa kuin käytännössä missään muualla.
Seppänen ilmeisesti haluaa sysätä valtiolle ja yhteiskunnalle osavastuun omasta pitkäaikaisesta alkoholiongelmastaan. Tätä en voi ymmärtää: toisaalla hän kuitenkin itse toteaa, kuinka helppoa ja yksinkertaista on panna korkki kiinni. Epäselväksi jää, mikä Seppäsen mielestä lopultakin olisi ihanteellinen alkoholipolitiikan toimintamalli: olisiko se hänen lapsuutensa 1960-luvun viinakortti-Suomi, 1920-luvun kieltolaki-Suomi, vai jokin muu ratkaisu? Nykyinen järjestelmä kun ei häntä tunnu tyydyttävän.
Kirjan näkökulma on hätkähdyttävän kansallinen, paria etelänmatkakuvausta lukuun ottamatta kansainvälinen näkökulma puuttuu miltei kokonaan. Mielestäni olisi ollut välttämätöntä pohtia sitäkin, miksi monissa maissa, joissa alkoholia myydään alhaisin hinnoin normaaleissa elintarvikeliikkeissä (= kaikkialla Euroopassa Pohjoismaiden ulkopuolella) alkoholihaitat voivat olla huomattavasti Suomea alhaisemmalla tasolla.
fulEn löytänyt kirjasta demonisointia enkä saarnaamista. Suositeltava kirja kaikille, jotka käyttävät alkoholia.
Jos kirja herättää vahvan vastareaktion, on hyvä pysähtyä miettimään miksi.
ehdottomasti hyvä kirja -suosittelen!
Tuhannet ihmiset kärsivät alkoholin käytön haitoista mutta eivät pysty olemaan ilman sitä.
Alkoholi aiheuttaa surua ja tuskaa monissa perheissä ja ihmissuhteissa.
Caroline Knapp kirjoitti jo olikohan 80-luvulla Drinking, a Love Story. Se on vähän niinkuin Seppäsen kirjan isosisko:) Tosin Knappin kirja on paljon koskettavampi ja ammattilaisen kirjoittama. Knapp on siis kirjoittamisen huippuammattilainen, mutta myös "ammattilainen" alkoholin suhteen.
Aihe on loistava ja hyvinkin ajankohtainen. Amerikassa kaikki sanottiin jo aikoja sitten, onneksi Suomessa on ilmestynyt edes tämä Seppäsen kirja 2000-luvulla.
Tupakan kiroista on paasattu vuosikymmeniä, toivotan omasta puolestani tervetulleiksi ihan kaikki viinan kiroista kertovat opukset. Viina on oikeasti myrkky ja se tekee tuhoa paljon monimuotoisemmin kuin tupakka konsanaan.
Lähetä kommentti