Trumpin hallinto yritti viivyttää uunituoreen Maahanmuuttajien maa -minisarjan esittämistä vaalien yli, ja syystä. Sarja näyttää ensimmäisestä jaksosta lähtien, miten Trump on kiristänyt USA:n jo ennestään kireää maahanmuuttopolitiikkaa tarkoituksenaan luoda systemaattisesti pelkoa olemassaolevien ja potentiaalisten siirtolaisten keskuuteen. Tähän kuuluvat lasten erottaminen vanhemmistaan, aavikoiden "kuolemankäytävät", ratsiat ja järjestelmä, jossa kukin viranomainen toimii pienenä rattaana, usein ajatellen vain "noudattavansa käskyjä" - lause joka sanotaan usein - tai lakia. Koska kyllähän lakia täytyy noudattaa. Samalla monet hyvääkin tarkoittavat ihmiset toimivat osana koneistoa, joka aiheuttaa valtavaa inhimillistä kärsimystä.
Tarkoituksena on rangaista kaikkia, jotka yrittävät päästä USA:han. Samalla rikotaan tietoisesti kansainvälisiä sopimuksia ja inhimillisiä normeja. Sarjan päätösjaksossa nähdään vapaaehtoisia viemässä vesikanistereita Arizonan aavikon tunnetuille kulkureiteille, joilta on löydetty ruumiita, ja sitten rajavartioston miehiä (ja naisia) tyhjentämässä niitä potkien ja ilkkuen. Siirtolaisvirta on tietoisesti käännytetty suurista ja julkisista rajanylityspaikoista hengenvaaralliselle aavikolle, koska "emmehän voi ampua 5000 siirtolaista, mutta saman verran kuolonuhreja Arizonan aavikolla voidaan selittää siirtolaisten omana vikana".
Kuusiosaisessa dokumenttisarjassa sekä maahanmuutto- ja tullivirasto ICE ja muut viranomaiset sekä tietenkin monenlaiset siirtolaiset pääsevät kertomaan oman näkökulmansa. Kovin imarteleva kuva ei piirry ICE:stä, joka jostain syystä antoi kuvausryhmälle vapaat kädet kuvata toimintaansa. Jo ensimmäisen jakson alussa nähdään, miten ICE:n virkailijat valehtelevat epäillyille heidän oikeuksistaan, tiirikoivat laittomasti ovia ja naureskelevat keskenään vangitsemilleen siirtolaisille. Eräs virkailija huutaa karkotetuille, että "tulkaa maahan oikealla tavalla", mutta aika aukottomasti sitten annetaan ihmisten ja tilanteiden näyttää, että se "oikea tapa" on tehty mahdottomaksi Trumpin hallinnon toimesta. Juuri tämä näyttäminen on sarjan vahvin puoli: dokumentissa ei ole lainkaan kertojaa, joka pureskelisi asiat ja kertoisi, mitä katsojan pitäisi asioista ajatella.
Kun hurrikaani iskee, laittomat siirtolaiset kelpaavat raivaustöihin, mutta palkanmaksun koittaessa urakoitsija saattaa häipyä rahat mukanaan. Minnepä laittomat siirtolaiset voisivat asiasta valittaa? Kuviota on liiankin helppo käyttää hyväksi. Saman asian takia rikoksien kohteeksi joutuneet siirtolaiset eivät halua puhua poliisille tai olla tekemisissä viranomaisten kanssa. Merijalkaväessä henkensä USA:n puolesta vaarantaneita sotilaita on karkotettu maasta, eikä ole väliä kuinka monta vuotta on palvellut armeijassa tai kuinka monta vuosikymmentä on tehnyt töitä maassa. Kolmivuotiaana maahan saapunut mies karkotetaan, koska liikennepoliisi sattui pysäyttämään hänet 17 vuotta myöhemmin. Virkailija toteaa, että karkotus on vanhempien vika ja sanoo, ettei ole koskaan tuntenut sääliä yhtään karkotettua kohtaan. ICE:n viranomaisille saatetaan antaa satunnainen luku, jonka verran heidän pitäisi löytää pidätettäviä. Yksityinen vankilabisnes kiittää.
"En välitä miten, mutta pidättäkää vähintään kaksi."
USA on tietenkin maahanmuuttajien maa, jossa paperittomien siirtolaisten käyttäminen apulaisina ja niin kutsutuissa paskahommissa on yhtä amerikkalaista kuin omenapiirakka tai kännissä autolla ajaminen. Kaikki ovat nähneet amerikkalaisia elokuvia, joissa hyvätuloisten perheiden kotiapulaiset ovat paperittomia latinonaisia, ja esimerkiksi Trumpin omat yhtiöt ovat palkanneet laittomia siirtolaisia. Tavallaan osa amerikkalaisesta yhteiskunnasta pysyy pystyssä halvan työvoiman ansiosta yhtä lailla kuin meillä Euroopassa, jossa siirtolaistyövoima liikkuu idästä länteen: esimerkiksi täältä Tsekistä korkeasti koulutetut lääkärit, it- ja finanssialan tyypit lähtevät länteen samalla, kun varsinkin Ukrainasta tulee halpatyövoimaa rakennustyömaille. Suomeen tulee rakennustyöläisiä Virosta, bussikuskit ja siivoojat ovat tummaihoisia ja marjanpoimijat täytyy lennättää Thaimaasta asti kriisioloissakin. Länsimainen hyvinvointi ei tunnu tulevan toimeen ilman halpatyövoimaa, puhumattakaan nälkäpalkalla tuotetusta halpatuotantotavarasta. Elintasomme on revitty muiden ihmisten selkärangasta, eivätkä monet meistä haluaisi antaa sen mahdollistaville ihmisille mitään oikeuksia tai tunnustusta. Meille etuoikeutetuille tasa-arvon myöntäminen kaikille tuntuisi kovasti epäoikeudenmukaiselta; siis etuoikeutemme riistämiseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti