Juha Ståhlen ja Sakari Muurisen kokoama haastattelukirja yrittää muodostaa henkilökuvan kohupoliitikko Laura Huhtasaaresta. Tehtävä on vaikea, koska Huhtasaari näyttää olevan samanlainen kaksiulotteinen henkilö kuin idolinsa Donald Trump. Esikuvansa tapaan Huhtasaari on ristiriitainen persoona: Sosiaalidarwinisti, joka ei usko biologiseen darwinismiin. Luokanopettaja, joka uskoo kreationismiin. Uskovainen, joka on eronnut kirkosta (koska se auttaa pakolaisia). Yhteisten asioiden hoitaja, jonka mielestä kaikki muut ovat kommunisteja. Korkeakoulutettu nainen miesvaltaisessa puolueessa, jonka äijät kammoavat älykkäitä ja voimakkaita naisia. "Eurostoliittoa" vastustava euroedustaja. Poliitikko, joka keskittyy pelkästään vastustamaan asioita ja joka ei jaksa paneutua muihin kuin itseään kiinnostaviin asioihin.
Myös Huhtasaari yksinkertaistaa, mustavalkoistaa ja kärjistää sekä toistaa samoja iskulauseita, muttei sentään ole Trumpin tasoinen sarjavalehtelija. Trumpin tapaan Huhtasaari voi olla yksityisesti epävarma ja tietämätön, mutta esiintyy julkisuudessa itsevarmana asiantuntijana. Eräs kirjan haastateltava pitää Huhtasaarta narsistina, mutta kaikkein paras Trump vetää tässäkin kisassa voiton ylivoimaisesti kotiin. Huhtasaari myöntää itse kirjassa olevansa kansankiihottaja - ja siteeraa päälle Raamattua.
Huhtasaari on äijä.
Huhtasaarelle Trump tekee Jumalan työtä, joten tarkoitus pyhittää keinot. Törkeä käytös voidaan antaa anteeksi, koska "Trump tekee paljon hyvää kristityille ja juutalaisille". Kansallismielinen Huhtasaari on kiinnostuneempi Trumpista ja Brexitistä kuin kotimaansa asioista. Ruotsi on Huhtasaarelle onnela, koska siellä on oma valuutta, mutta samaan aikaan helvetti maahanmuuton takia.
Eräs haastateltava toteaa, että Huhtasaari on mennyt aina sieltä, missä aita on ollut matalin. Gradun lisäksi myös blogia on tehty leikkaa ja liimaa -menetelmällä. Sama haastateltava arvelee myös, että Halla-aho on lähettänyt valovoimaisen kilpailijansa Brysseliin hautautumaan unohdukseen. Samaa voisi sanoa Soinin yrittäneen Halla-ahon kanssa - mutta toisin kävi. Toisaalta suomalaiselta euroedustajalta ei kai kukaan oikein odota minkäänlaisia saavutuksia, joten Huhtasaaren ei tarvitse skarpata Brysselissäkään.
Haastattelukirjassa pääsevät ääneen Huhtasaaren lisäksi Jussi Halla-aho, työmies Putkonen ja lukemattomat muut perussuomalaiset ja muidenkin puolueiden kollegat. Kirjan tekee sekavaksi se, että haastateltavat käydään läpi yksi kerrallaan, jolloin he kertovat samoista asioista, joista muut ovat jo kertoneet. Samaa evankeliumia kerrataan sen sijaan, että kirjan kirjoittajat olisivat tehneet toimitustyötä ja laittaneet asiat kronologiseen järjestykseen. Lisäksi haastateltavat pääsevät kertomaan sivukaupalla myös omiaan ennen kuin alkavat puhua kirjan päähenkilöstä. Esimerkiksi Teuvo Hakkarainen lörpöttelee hondurasilaisista hampaistaan, sauna-asunnostaan ja kaikesta maan ja taivaan välillä toistakymmentä sivua ilman että Huhtasaarta mainitaan lainkaan. Kirja vaikuttaa vähän siltä, kuin sinne olisi pelkästään litteroitu kaikki haastattelut peräkkäin.
Kirja kertoo nimestään huolimatta Huhtasaaren lisäksi myös persuista yleensä, mutta sisäpiiriläisten haastatteluista huolimatta siinä ei tule esille paljoa uutta, mitä Hesaria (Huhtasaarelle "Pravda") tai muita mädätysmedioita seuraavalle ei olisi jo tuttua:
Rajat kiinni. Markka ja hehkulamput takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti