Waltarin toinen suuri historiallinen romaani Mikael Karvajalka on myös ainoa näistä Sinuhen jälkeisistä tiiliskivistä, joka sijoittuu osittain Suomeen. Mikael syntyy Turussa, jonne hän myös palaa hetkeksi opiskeltuaan Pariisissa. Ote on samantyyppinen ja osittain yhtä fantastinenkin kuin Sinuhessa. Samoin kuin Sinuhessa, päähenkilöllä on uskottu, alhaissäätyisempi ystävä, Antti Tykinvalaja, joka tosin häipyy välillä vuosikausiksi omille teilleen. Sinuhen tapaan uskonto on läsnä, mutta huomattavan konkreettisemmin. Karvajalka sijoittuu 1500-luvun alkuun, jolloin Suomi oli vielä katolinen osa Ruotsin valtakuntaa, mutta muualla eräs Luther aiheutti liikehdintää. Lopputuloksena on ainaista sotimista, hävitystä ja raiskausta, jotka kuuluvat luonnollisella tavalla hyvään sotataitoon.
Karvajalka pääsee osaksi näistä uskontaisteluista, ja hän on kyynisempi ja realistisempi kuin Sinuhe. Yhdessä Antin kanssa he eivät häpeile käyttää tielleen tulleita mahdollisuuksia opportunistisesti ja pelkästään omaa aineellista etuaan ajatellen. Usein vain käy ilmi, että muut ovat vielä ovelampia ja päähenkilöt jäävät petettyinä puille paljaille. Kun Mikaelin saksalaista vaimoa Barbaraa epäillään noituudesta ja tätä kidutetaan ja lopulta poltetaan noitana, päähenkilö ei yritä tehdä mitään tämän hyväksi, vaikka näkee, että Barbaran tunnustus on saatu kiduttamalla. Kun uskonto näytetään tässäkin niin kyynisessä ja hirtehisessä valossa, aloin jo ihmetellä, miten Waltari jaksoi jatkaa uskonnollisia pohdintojaan vielä 1960-luvulla julkaistuissa, viimeisissä historiallisissa romaaneissaan.
Karvajalka on kaikessa uskonsotien aikaisessa kauheudessaan myös veijariromaani, jossa Waltari käyttää kerrontaansa hauskemmin kuin useimmissa muissa historiallisissa romaaneissaan. Erityisen taitavasti on rakennettu ajankuva, jossa keskiaikaiset - ja nykyisiä usein vastakkaiset - itsestäänselvyydet tulevat ilmi henkilöiden sivulauseissa. Näin esimerkiksi mainitaan, että olemme nykyään luterilaisia siksi, koska Ruotsin kuninkaalle oli mieluista kuulla, että tällä tavalla kirkon suunnaton omaisuus kuuluikin kruunulle. Sinuhen tapaan naiset ovat petollisia, muut ihmiset ovat hyötyä varten ja uskonto vallan ja suunnattomien kärsimysten lähde. Kirjassa tavataan historiallisia henkilöitä Lutherista Erasmus Rotterdamilaiseen, mutta kaikki keisarista paaviin esitetään aika negatiivisessa ja kaunistelemattomassa valossa.
Mikael Karvajalan ja Antti Tykinvalajan seikkailut jatkuvat vieläkin laajemmassa romaanissa Mikael Hakim, jossa nämä suomalaiset päätyvät itämaihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti