Viikko
sitten huomasin, että Prahan suosituimmat turistikohteet eivät
olekaan enää Prahan linnan, vanhankaupunginaukion tai Kaarlen
sillan kaltaisia perusnähtävyyksiä – ainakaan Tripadvisorin, eli
itse turistien suositusten mukaan. Kaksi suosituinta ovat nimittäin
näitä ”pakene huoneesta” -pelejä, joiden olemassaolosta en
ollut kuullutkaan. Arvosteluissa ne – ja niitä löytyi vielä
kolmaskin – kehuttiin maasta taivaaseen. Samanlaisia pelejä on ainakin Budapestissä ja Berliinissä, jossa ne ovat myös
olleet kovia menestystarinoita.
Pitihän
niitä sitten kokeilla, varsinkin kun vieraisilla oli pari nokkelaa
varhaisteiniä, joille piti keksiä ajanvietettä. Pelit on nimittäin
tarkoitettu 2-5 hengelle; yksin niitä ei voi tehdä, kaksikin on
ehkä vielä liian vähän ja enemmän kuin viisi olisi jo tungosta.
Kolme tai neljä henkilöä on ideaali. Peli kestää korkeintaan
tunnin. Jos siinä ajassa peliä ei ehdi suorittaa loppuun, se täytyy
keskeyttää.
Cryptex
Pelit
ovat niin suosittuja, että saimme varattua ensimmäiseksi ajan
uusimpaan pelihuoneeseen Cryptexiin (Tripadvisorissa sijalla 22
Prahan kaikista kohteista ja nähtävyyksistä). Tavoitteena oli
löytää ja purkaa pommi.
Muista poiketen tällä firmalla on jo kaksi erilaista peliä
tiloissaan.
Ensisilmäyksellä
huone oli melkein tavallinen, minimalistisesti sisustettu ja jopa
hieman likainen kaapin takana olevine hämähäkinverkkoineen.
Huoneessa oli vinkkejä ja avaimia erilaisten lukkojen takana
kassakaapeissa, salkuissa ja komeroissa. Näitä piti sitten yrittää
avata koodeilla, erilaisilla avaimilla ja numerosarjoilla.
Ensimmäisinä vihjeinä oli eri paikoista löytyviä numeroita,
joiden kimppuun pojat heti kävivät, eikä aikaakaan, kun komeron
ovi oli auki. Komerosta löytyi seuraava vihje, jonka avulla seuraava
lukko avautui. Ja niin edelleen. Välillä oltiin jumissa, ja
valvontakamerasta edistystämme seuraava henkilökunta soitti
radiopuhelimella neuvoja. Neuvoja saattoi myös pyytää, ja ne
tulivat tarpeeseen, sillä välillä seuraavan avaimen löytäminen
oli käytännössä mahdotonta.
Välillä
oli myös pieniä teknisiä ongelmia. Selvitimme, että yksi
johtolanka oli soittaa huoneessa olevalla puhelimella tietylle
puhelinmuistiosta löytyvälle henkilölle. Sitä aikamme
kokeiltuamme mitään ei tapahtunut – ei vaikka puhelimessa oli
ohjeet ja radiopuhelimellakin saimme neuvoa. Tai sitten emme vain
huomanneet, että jotain tapahtui ja...
… pääsimme
seuraavaan huoneeseen! Huoneessa oli vielä yksi ovi, jonka takaa
tikitys kuului! Eli tämä peli käsitti itse asiassa kolme huonetta.
Mutta ensin meidän piti selvittää monta vihjettä ja lukkoa. Tässä
huoneessa oli ehkä huonoin ”avain”: ruuvimeisseli. Se kun sopi
vähän turhan moneen paikkaan ja päädyimme ruuvaamaan seinällä
olevaa karttaa, sen takaa löytyvää metallilevyä, kunnes
henkilökunta neuvoi, että meisseliä kannattaa käyttää tietyn
huoneessa olevan esineen kanssa. Samanlaisia esineitä (koetan olla
antamatta liiaksi yksityiskohtia) oli huoneessa puoli tusinaa, joten
emme olisi millään osanneet avata niistä jokaista ja löytää
tämän nimenomaisen sisältä näennäisen viatonta johtolankaa,
josta toisen esineen avulla löytyi koodi. Pääsimme lopulta
viimeiseen huoneeseen, löysimme tikittävän pommin viisi minuuttia
ennen räjähtämistä, mutta emme saaneet sitä purettua. Osaksi
pakkaa sekoitti edellisessä huoneessa ollut kassakaappi, jonka
kanssa piti odottaa minuuttikaupalla ennen kuin saatoimme kokeilla
seuraavaa koodiyritystä. Viimeisillä minuuteilla pommiin liitetty
tabletti meni sekaisin; emme päässeet enää valikkoon, jossa
laskuri tikitti. Joka tapauksessa jäimme kahden vihjeen tai lukon
päähän pommin purkamisesta.
Cryptexin
pommihuone oli joka tapauksessa jännä ensikokemus, ja kun paikka on
lyhyen kävelymatkan päässä asunnostamme, pitää toinenkin peli
käydä kokeilemassa joskus. Samalla tuli selväksi, mistä näissä
peleissä on kysymys: pienen ryhmän jäsenten keskittymiskyvystä,
koordinaatiosta, organisoinnista ja nokkeluudesta. Ja siitä, että
pelin voi pelata ainoastaan kerran eikä sitä kannata mennä
kokeilemaan liian monen oluen jälkeen. Isommille porukoille peli
sopii niin, että ryhmät voivat kilpailla siitä, kuka ehtii
suorittaa sen nopeimmin.
Trap Prague
Tämä
on se numero kakkonen Prahan aktiviteeteista ja nähtävyyksistä.
Ykköstä – MindMazea – emme ehtineet vielä kokeilla, koska
firman nettisivujen ajanvaraussysteemissä oli jotain vikaa ja
Trapista löytyi saman tien meille sopiva aika. Keskustassa
sijaitseva paikka oli siistimpi ja jossain määrin parempi kuin
Cryptex. Tavoitteena oli yksinkertaisesti ja klassisesti päästä
ulos lukitusta huoneesta, joka oli taas täynnä erilaisia esineitä,
lukkoja ja kassakaappeja. Alkuun pääseminen oli jopa vaikeaa, ja
huoneen keskellä olevassa pöydässä oli tiukasti kiinni yksi avain
ilkkuen meille kuin Excaliburin miekka. Pian kuitenkin pääsimme
eteenpäin, lukot alkoivat aueta ja yksi ratkaisu johti toiseen. Yksi
kekseliäs johtolanka oli piilotettu niin, että tarvitsimme siihen
apua – meidän kaikkien viiden piti tehdä jotain yhtä aikaa,
vaikka tiesin, että huoneessa saattoi olla joskus vain kaksikin
pelaajaa (Trap antaa pienen alennuksen pariskunnille, joten silloin
tämä juju toimii ilmeisesti toisella tapaa).
Joka
tapauksessa pääsimme seuraavaan huoneeseen eikä ole mikään
juonipaljastus kertoa, että sinne mentiin vaatekaapin läpi. Toinen
huone muistutti 'salaisen agentin' kammiota, ja taas monen lukon
jälkeen olimme hieman jumissa. Neuvon avulla pääsimme yrittämään
kassakaappia – jossa taas piti odottaa ärsyttävän kauan uutta
yritystä – ja pääsimme ulos ajassa 58 minuuttia! Tässä
huoneessa oli myös kekseliäs labyrintti, josta avainta pääsi
liikuttamaan yhden lukon takaa löytyvällä esineellä, jota ei
aivan välttämättä olisi keksinyt jutun ratkaisijaksi – ja
sittenkin hommassa oli vielä yksi juju. Jännää.
Voin
suositella monien tyytyväisten mukana näitä pelejä. Trap Prague
on kuulemma rakentamassa kaksi huonetta lisää. Matkailijoille pelit
tuovat mukavaa vaihtelua nähtävyyksien bongailusta ja pakollisesta
kaljankittaamisesta: tilaisuuden olla oman elämänsä Sherlock
Holmes. Monen Tripadvisor-arvostelijan mukaan nämä pelit ovat
olleet heidän Prahan-matkansa kohokohtia.
Nämä
”real life escape” -pelit – kuten virallinen nimitys kuuluu –
laittoivat myös omat aivonystyräni liikkeelle: millaisia ne
voisivatkaan parhaimmillaan olla? Nyt esimerkiksi kummassakaan ei
mitenkään perusteltu, miksi me pelaajat olimme joutuneet näihin
huoneisiin. Pelaaja yritti vain selvittää tietään ulos; mukana ei
ollut mitään teatraalista, ei salaisista rei'istä huutelevaa
hullua professoria, ei kaapista löytyvää moottorisahaa, ei
käsiraudoilla kahlittuja pelaajia, ei lattianrajasta tulevaa myrkkykaasua, ei tuoliin sidottua näyttelijää,
jolta olisi saanut kiduttamalla tietoja; ei edes erityistä
tunnelmaa. Mutta tämäkin kyllä riitti oikein mainiosti. Ja itse
asiassa kun ajattelen, niin tiedän toimiston, jossa olisi pari
tyhjää huonetta, hmmm...
Pelit
kustantavat 1000-1200 korunaa (36-43 euroa) 2-5 hengen ryhmältä.
Varaus on pakollinen ja kannattaa tehdä hyvissä ajoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti