Lähes kaikilla mahdollisilla palkinnoilla juhlittu Looming Tower on sujuvasti kirjoitettu ja perusteellinen nykyaikaisen ääri-islamilaisen terrorismin historiikki. Samalla se on kertomus uskonnollisesta hölmöydestä ja fanatismista. Osama bin Laden oli surkea liikemies, joka menetti omaisuutensa toistuvissa huonoissa liiketoimissa, joissa hän lähinnä levitteli rahaa ympäriinsä. Lisäksi hän halusi matkia profeettaansa kaikilla tavoin ja rikkaudestaan huolimatta eli niin ankeasti, että hänen kolmea vaimoaan ja kymmeniä lapsiaan käy sääliksi. Afrikan tai Afganistanin kuumuudessa hän ei halunnut pitää tuuletusta päällä, mistä hänen vieraansa saivat syyn kysyä, miksi hän ylipäätään asui ilmastoidussa asunnossa.Al-Qaida aloitti harmittomana poppoona, jolla oli alussa jopa oma jalkapallojoukkue. Ensimmäisenä kymmenenä vuotenaan ryhmä ei saanut aikaiseksi mitään muuta kuin Osaman rahojen tuhlaamisen, ja muutaman katastrofaalisen epäonnisen yrityksen päästä Afganistaniin sotimaan jumalattomia neukkuja vastaan. Terrorismikoulutuksessa Arnold Schwarzeneggerin elokuvat ja myöhemmin tietokoneella pelattavat lentokonepelit näyttelivät osaansa.
Osama onnistui ärsyttämään kotimaansa Saudi-Arabian vanhoillista tyranniaa niin, että häneltä vietiin kansalaisuus ja hänet potkittiin Afganistaniin. Siellä hän joutui kyräilemään Taleban-nimisen liikkeen kanssa, joka oli ottamassa valtaa tässä takapajulassa. Kun Osama joutui Talebanien haltuun, he olivat valmiit luovuttamaan hänet Saudi-Arabian hallitukselle, joka oli nostanut Pakistanin kanssa Talebanit valtaan. Saudit pitivät Osamaa harmittomana eivätkä halunneet häntä.
Monet uskonnolliset ristiriidat selitettiin omia tarkoitusperiä vastaaviksi, kuten aina uskontojen historiassa on tehty. Tällä kertaa kuminauha kyllä venytettiin ennätysmittoihin. Näitä ristiriitoja olivat muun muassa islamin kieltämät itsemurha(pommitukse)t, viattomien siviilien tappamiset, vihollisruumiiden häpäisemiset ja niin edelleen. Koraani esimerkiksi kieltää naisten ja lasten tappamisen, mutta terroristit filosofoivat, etteivät he yksinkertaisesti tappaneet (viattomia) naisia ja lapsia. Näistä kielellisistä taikatempuista voisivat lännen sosiologitkin ottaa opikseen. Kerrankin niin muodikkaalla kieliakrobatialla on ollut jotain (surullisen) konkreettisia seurauksia.
Talebanit veivät (uskonnollisen) hölmöyden omiin sfääreihinsä. Nämä opiskelijanuoret (taleban tarkoittaa opiskelijaa), jotka eivät olleet koskaan olleet missään tekemisissä naisten kanssa romahduttivat Afganistanin terveydenhuollon, koulutuksen ja siviilihallinnon kieltämällä naisilta työnteon ja koulutuksen. Talebanit kielsivät paitsi naisilta lähes kaiken, myös mm. biljardipöydät, shakin ja joulukortit ”siivottomina”. Huumekauppa sen sijaan oli ok. Millä logiikalla? No, kai siksi, koska siitä sai rahaa. Raiskaaminen ja naisten pakottaminen seksiorjiksikin oli ok, mutta tätä logiikkaa ei edes yritelty perustella. Shakki huono – raiskaus hyvä. Biljardi huono – julkiset teloitukset hyvä. Ja niin edelleen. Afganistanin kulttuuriaarteiden tuhoaminen sai julkisuutta ulkomaillakin.
Osama alkoi vaikuttaa täysin tärähtäneeltä, kun hän 1996 julisti sodan USAlle luolastaan Tora Borasta. Hän halusi kirjaimellisesti kääntää kelloa tuhat vuotta taaksepäin – uusinta tekniikkaa apunaan käyttäen. Kun rahat olivat loppumassa, Osama alkoi käyttää julkisuutta hyväkseen. Kun hänellä ei ollut tarpeeksi omia kannattajia, hän vuokrasi heitä tehdäkseen näyttäviä entreitä haastatteluihinsa. Televisioesiintymisissään hän saattoi lavastaa mielestään pilalleen menneen ”spontaanin” esiintymisensä uudelleen seuraavana päivänä. Osamakin ymmärsi, että tärkeintä nykymaailmassa on, miltä asiat näyttävät. Ja voila: kun julkisuutta tuli, alkoi rahaa taas virrata Osaman kirstuun.
Tässä maailmassa (liian) suvaitsevaiset (miehet) olivat sellaisia, jotka sallivat musiikin, nintendon ja piirustukset lapsilleen. Osaman isä puolestaan oli ollut menestyvä liikemies, jolla oli ollut tapana ottaa uusia nuorikkoja vaimokseen aamulla ja erota heistä illalla.
Toisessa näytöksessä komediaan liittyi jenkkien tiedustelupalvelu, joka vei tiedusteluhölmöyden omaan huippuunsa. CIA ei antanut FBI:lle tiedustelutietojaan. Näin kun salainen tieto olisi muuttunut todisteaineistoksi, jota olisi voitu käyttää hyväksi, eikä se sitten olisi ollut enää salaista. NSA:lla oli satellittitiedot, mutta se ei antanut niitä muille. Näin jenkkien eri organisaatiot joutuivat hukkaamaan aikaansa vakoilemalla toisiaan. Kun jenkit pommittivat Osaman oletettua olinpaikkaa Afganistanissa, osa huipputeknologista ohjuksista jäi suutareiksi, ja samaan aikaan aivan muualla oleskellut Osama tienasi kymmenen miljoonaa taalaa myymällä sotasalaisuuksia sisältäneet suutarit Kiinaan.
Huhuja massiivisesta terrorihyökkäyksestä USA:han tuli pitkin vuotta 2001. Jopa Talebanin ulkoministeri varoitti jenkkejä pelosta, että mahdollinen kostoisku tuhoaisi Afganistanin. Kaikki varoitukset menivät kuuroille korville. Osama halusikin alusta asti vetää jenkit Afganistaniin, joka oli jo osoittautunut Neuvostoliiton kohtaloksi. Hänen mukaansa USA hajoaisi kuten neukkula, kun se hyökkäisi tähän imperiumien hautausmaahan.
FBI:n pätevin mies potkittiin ulos virastaan ja hän aloitti WTC:n turvallisuuspäällikkönä muutama viikko ennen iskuja hautautuakseen muiden mukana raunioihin. Kirja loppuu syyskuun 11. päivään 2001, jonka jälkeinen tragedia jatkuu yhä.
Osama muuten täyttää tänä vuonna vasta 51 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti