Odotukset olivat hieman ristiriitaiset, kun ryhdyin tätä lukemaan. Kirjaa oli hehkutettu "suurena aikalaiskuvauksena". Toisaalta sen idea oli tiedossa: kolme jätkää juo kaljaa ja puhuu paskaa yhden päivän aikana. Olisiko tässä vihdoin se pitkään odotettu "nuoren miehen tiukka odysseia", jonka kirjoittamisesta olin itsekin uhonnut baarinpöydässä monen muun vastaavan wannabekirjailijan kanssa vuosien ajan.
Valitettavasti ei. Pussikaljaromaanin pääosassa ei ole kaljaa juova kolmikko, vaan runoilija-Rimmisen mukanokkela kieli. Tämä on siis ennen kaikkea romaanitaidetta ja tyhjänpäiväistä yldyyriä. Yhden päivän tapahtumat (joita ei ole paljon) on vyörytetty 330 sivulle, joissa lause voi jatkua ikuisuuksiin. Kuten eräs kriitikko sanoi, "Pussikaljaromaanin hauskuus syntyy kielestä, joutavasta jaarittelusta". Minusta joutava jaarittelu ei ole hauskaa, ainakaan tässä. Mielenkiinto ei säily eikä ala ja lukemisesta tuli pakkopullaa, kun kirjan halusi nopeasti loppuun. Booring.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti